Ohi on!

Tämä blogi siis. Vuokraaminen loppui, tunnit alkoi. Uusi blogini on: Learning from everything .

6# Vakavaa pohdintaa ratsastuksesta

Jokainen ratsastusta vähän pidempään harrastanut varmasti tietää "Kun mikään ei onnistu" -tunteen. Kun kehitys ratsastajana tuntuu junnaavan vain paikoillaan, alkaa herkemmän ihmisen mieli tappamaan sisältäpäin.

"Mitä teen väärin?" "Miksi en osaa?" "Mikä minussa on vikana?" Nämä kysymykset pyörii mun päässä todella usein, kun huomaan kehitykseni junnaavan paikoillaan. Oma ratsastus ei varmaan koskaan miellytä silmää. Olen kuitenkin päässyt ohi varsinkin nuorten tyttöjen murrosiän aikaan kokemasta muihin vertailusta. Kaiken muun, paitsi ratsastuksen suhteen.

ylpeee

Ratsastusta olen harrastanut abouttirallaa 4 vuotta. Ensimmäiset 3 vuotta erittäin säännöllisesti. Välillä kävin kerran viikossa tunneilla, 1-2 kertaa viikossa vuokrahevosella ratsastelemassa ja vielä kerran kuussa estevalmennuksissa. Kuitenkin alkuvuodesta 2014 jouduin lopettamaan ratsastustunnit ja vuokrahevonenkin oli tippunut jo matkasta. Syksyllä tunteja ei enää jatkettu meiltäpäin (kuljetustunnit) ja viime vuosi menikin vähän satunnaisesti ratsastellessa. Se oli huono hevosvuosi mulle. 

Tänävuonna löysin uuden vuokrahevosen ja käyn vuokraamassa sitä kerran tai pari viikossa. Tarkoituksena olis alkaa käymään tunneilla Daimin kanssa ainakin sen kaksi kertaa kuukaudessa. Pääsin kesällä esteleirille ja nyt ois tarkoitus käydä vielä ainakin kerran Sarin tallilla tunnilla, ennenkuin tuntitoiminta lopetetaan.

rynq

Joku voi nyt miettiä "Miten neljä vuotta ratsastanut voi edes olettaa pystyvänsä siihen, mitä monet paljon kauemmin ratsastaneet osaavat?" Olen perfektionisti. Vertaan itseäni saman ikäisiin ratsastajiin, en yhtä kauan harrastaneisiin. Pyrin saamaan jokaisen opettajan opeista kaiken irti, pyrin kehittymään mahdollisimman nopeasti. Haluan pystyä katsomaan omaa ratsastustani ilman, että joudun häpeämään.

Tasoltani olen n. HeB ja re80cm. Tähän liittyy kuitenkin huomautettavaa. Pitkä kunnollisten estetreenien tauko on tehnyt vähän tepposia, ja hetkeen en kyllä taida uskaltaa ihan kenellä vain hypätä 80cm rataa. Tarvin siihen hevosen, johon luotan. Erpan kanssa pelkäsin, että se hyppää järjettömän ison hypyn ja jään jälkeen. (---> "rankaisen" hevosta, omatunto kolkuttaa) Tomppa oli mielettömän kiva heppa. Sillä olisin varmaan uskaltanutkin hypätä 80 radan pienen rutiinin jälkeen. Mutta en valitettavasti saanut mahdollisuutta. Aabran  kanssa mulla oli varma olo. Musta tuntu, että me oltais päästy vaikka talon yli!

tyylikäs videolaatu, tästä kuitenkin näkee että yhteistyö pelasi!

Daimin kanssa asiat on ihan toisin. Tunnen kuuluvani alkeiskurssille. Daimin kanssa laukka ei nouse, jännitän jalat, kädet pyörii missä sattuu, istunta saa itkettämään, tuntuma heittelee missä sattuu. Mutta voinko syyttää hevosta? Daimi ei osaa. Se ei osaa kantaa itseään oikein, se ei osaa nättejä laukannostoja, se ei välillä ymmärrä kääntävää pohjetta. Toisaalta, jos oisin osaavampi, voisin viedä Daimia eteenpäin. Voisin opettaa sille väistöt, siistit laukannostot, tavallisen ohjastuntuman.

Pitkään mietittyäni, olen päättänyt, että mulla pitää päästä välillä käymään osaavien hevosten selässä. Muuten mun itsetunto ratsastajana kärsii liikaa. Palaaminen osaavista tuntihevosista Daimin kaltaiseen vauveliin on vaikeaa. Jos joku haluaa päästää mut oman kopukkansa selkään niin oon jo valmiina! Kuitenkin pääasiassa tarkoitan tunneilla käymistä ratsastuskoulun hevosilla, ellen löydä toista vuokrahevosta jostain päin Raahea.

Ekana ongelmana kuitenkin on sopivan paikan löytäminen. Raahen ratsastuskoululla olen aloittanut ratsastuksen, sekä käynyt välillä yksityis- sekä irtotunneilla. Paikka ei ole kuitenkaan mikään suosikkini. Viimeksi koko tunti meni siihen, että tehtiin ihan perusasioita. Hevosen pysäyttämistä, väistöjä, kääntämistä, keskiympyrää, kulmien ratsastusta. Okei, tottakai tunneilla kerrataan välillä ihan perusjuttuja, mutta yleensä niillä on yksittäinen tietty teema, eikä pompita asiasta toiseen. Opettaja joutuikin toteamaan joka harjoituksen yhteydessä, että "ai te osaattekin nämä jo" (Olin siis tunnilla kahdestaan kaverini kanssa) Muita paikkoja Raahen lähettyvillä ei sitten oikein olekaan.

Ikävä pientä ❤

 Jos joku tietää paikan, jossa voisin käydä tunneilla, tai hevosen vailla satunnaista ratsastelijaa niin kertokaa ihmeessä!

 

5# Ahon tallin esteleiri vk.26 ~ Murtuneet perseet

Oon vietellyt oikein leppoista kesälomaa. Ekat kaksi viikkoa olin töissä, sitten lomailin viikon ja sitten lähdinkin heppaleirille Ahon tallille Siikalatvan Mankilaan. Leirillä tapahtui yhtä jos toista. En kuitenkaan jaksa alkaa selostamaan ratsastustunteja teille liiemmin. Osana päivistä hypättiin kaksi tuntia, osana mentiin toinen tunti koulua. Viimeisenä iltana ennen kisapäivää ratsastettiin tandemilla. Pääsin hyppäämään suokkiruuna Erpalla metriä ja alkoihan ne ratsastuksen opit mullekin palautuun paremmin mieleen, kun joku oli käskemässä tekemään jotakin. Kuitenkin olen pettynyt opetukseen. Sain enemmän irti leiriläisten neuvoista, kuin opettajan. Opettaja ei ollut ihan hereillä jokatilanteessa ja päästikin vähän kokemattomampia ratsastajia välillä rälläilemään esteillä miten sattuu (mm. ravipuomit laukalla ja täysillä esteelle). Paikassa oli myös hieman kummallisia sääntöjä, jotka kokeneelle hevosihmiselle tuntuvat aivan idioottimaisilta. Tykästyin kuitenkin pariin heppaan ja uskoakseni käyn tallilla vielä joskus vuokrausviikonloppuja, joilla meno on vähän vapaampaa.

Leirikisoissa sijoituin ensimmäiseksi virhepisteittä ajalla 57,93. Leirikisoihin valitsin ratsuni vähän extempore, sillä en tuntenut oloani tarpeeksi varmaksi Erpan selässä. Valitsinkin ratsuksi Tompan, jolla olin mennyt vain yhden tunnin leirin ensimmäisenä päivänä. Aluksi ajattelin ratsastavani vain siistin, puhtaan radan, jolla tempo pysyy hyvänä. Kuitenkin, kun pääsin Tompan selkään, tajusin, ettei taidetakaan tehdä sitä rataa minkä mun päässä ajattelin. En ollut enään ihan perillä Tompan hyppytavasta, edes verkkaesteiden jälkeen, minkä todellakin huomaa videolta. Jalustimet valahti jossain alun esteillä väärään kohtaan ja voi että miten inhottava niillä oli ratsastaa. Kisajännitys todellakin tekee ihmeitä ratsastukseen. Mun ratsastuksesta tulee hätäistä ja sottaista.

Tässäpä teille leirikisavideo, leirivideo ja video Erpasta.

4# Mitä pakata leirille?

Monen heppatytön kesän kohokohta on heppaleiri. Yleensä leirit kestävät neljästä kuuteen päivään, joten on hyvä varata tarpeeksi tavaraa mukaan. Olen itse monena kesänä yrittänyt etsiä netistä kokonaista listaa mitä leirille kannattaa pakata. Tänä vuonna päätinkin tehdä sellaisen teille muille. Osa asioista on sellaisia, joita jokainen ei välttämättä omista tai käytä. Olen kuitenkin laittanut ne listalle.

1. Ratsastusvarusteet:
   -Ratsastussaappaat/Kengät ja chapsit. (Alkeisleireillä myös kannalliset kengät, esim kumisaappaat)
   -Ratsastushousut/-housuja. Jos omistaa useammat housut kannattaa ne ottaa kaikki mukaan, tai ainakin muutamat. Housut saattavat kastua, tai likaantua muuten. Silloin ei ole kiva mennä samoilla housuilla seuraavalle tunnille. (Alkeisleirillä riittää varmastikin joustavat housut, jotka ovat mielellään ihomyötäiset.)
   -Ratsastuspaitoja. Ratsastuspaidan ei tarvitse olla ratsastukseen valmistettu ratsastusvarusteliikkeen paita. Se voi ihan hyvin olla vaikka vanha paita, jota et enää pidä.
   -Ratsastussukkia tai alkeisleireillä muita varrellisia sukkia.
   -Ratsastushanskat tai alkeisleirillä muut pitävät sormikkaat.
   -Ratsastuskypärä. Jos et itse omista turvakypärää, kannattaa varmistaa leiritallilta, onko heillä lainakypäriä tallilla. Yleensä jokaiselta tallilta löytyy tuntilaisia ja leiriläisiä varten lainakypäriä monessa eri koossa. Jos olet aloitteleva, tai vain satunnaisesti ratsastuskouluilla ratsastava, ei oman kypärän ostamista tarvitse välttämättä vielä murehtia.
   -Turvaliivi. Kaikki eivät turvaliiviä käytä. Joillekin se kuitenkin tuo turvallisuuden tunnetta ja tottakai se suojaa tärkeitä osia kehosta. Aloittelevana ratsastajana turvaliivin käyttö saattaa olla hyvä varotoimenpide. Talleilta löytyy yleensä myös lainaturvaliivejä.
   -Raippa/raipat. Jos sinulla on omia raippoja, muista kirjoittaa niihin oma nimesi, vaikkapa teipinpalan avulla, mikäli otat ne leirille mukaan. Raipat menevät helposti sekaisin.
   
   
2.  Vapaa-ajan vaatteet
   -Paitoja. Pakkaa mukaasi ainakin kolme pitkähiaista ja kolme lyhythiaista paitaa. Varmuuden vuoksi myös pari lämpimämpää paitaa, kylmempien kelien sattuessa.
   -Housuja. Mukana kannattaa olla lämpimiä kelejä varten ainakin yhdet shortsit (tai vaikka hame!). Hieman viileämmille keleille kannattaa varata mukaan vaikkapa yhdet farkut. Collegehousuja kannattaa ottaa parit mukaan. Heppatallilla ei turhaan kannata ulkonäöstä huolehtia! Kunhan vain vaatteissa viihtyy.
   -Alusvaatteet. Alushousuja pakatessasi, kannattaa tarkistaa, että ne ovat mukavan tuntoisen päällä, eivätkä hierrä. Jos olet nuori tyttö, ja rinnat ovat jo alkaneet kasvaa, kannattaa rintaliivejä varata mukaan. Ellet ennen ole käyttänyt rintaliivejä, kannattaa varalta investoida urheiluliiveihin. Niissä ei ole erityistä kaaritukea, mutta ne tukevat silti. Ratsastaessa rinnat nimittäin kipeytyvät herkästi hevosen liikkeiden aiheuttaman pompotuksen myötä.  (Isommat tytöt osaavat varmaan itsekin päätellä asian!)
   -Sukkia. Sukat ovat varmasti suurkulutuksella. Eihän koskaan voi tietää, milloin satut juoksemaan ilman kenkiä laitumella, tai astutkin vahingossa lenkkarit jalassa kuralammikkoon.
   -Lippis, tai joku muu lakki, joka pitää auringonpistoksen loitolla on hyvä ottaa mukaan. Hyvällä säällä tulee varmasti oltua paljon ulkona.
   -Kenkiä. Kumpparit  ja jotkut vähän huonommat vapaa-ajan kengät kannattaa ottaa mukaan. Ethän halua kulkea jokapaikkaan ratsastuskengät jalassa?;)
   -Takki. Jos ulkona alkaa satamaan, tai ilmat ovat viileät, takki pitää kuivana ja lämpimänä!
   -Bikinit tai uimapuku. Kesällä tulee varmasti uitua! Joillakin talleilla uitetaan myös hevosia, joten jos et itse halua erikseen lähteä uimaan, kannattaa uimakamppeet silti varata mukaan. Mielummin kastuu vaatteiden alla bikinit, kuin alusvaatteet!
   
3.  Hygieniatarvikkeet ym.
   -Aurinkorasva tulee varmasti tarpeeseen, jos leirillä on lämmin sää!
   -Hyttysmyrkky on oikeastaan ehdoton apuväline. Muuten saatatkin olla leirin jälkeen yltä päältä sääskenpistoja täynnä.
   -Terveysiteet/tampoonit. Mikäli sinulla ei ole kuukautiset alkaneet, tai ne ovat vielä epäsäännölliset, on hyvä ottaa näitäkin varalta mukaan. (Toki jos kuukautisten tulisi alkaa leirin aikana, on nämä hyvä pitää myös mukana. Järjellä varmaan olisitte mainitsemattakin tajunneet.)
   -Shampoo, hoitoaine ja suihkusaippua. "Ai pitääkö siellä peseytyäkin?" No pitää. Omat suihkusaippuat ym. on hyvä pitää mukana. Koskaan ei voi tietää onko leiripaikalla lainasaippuoita.
   -Meikit. Osa ei meikkaa ollenkaan, osa ei jaksa vaivautua meikkaamaan leirin aikana, osa taas siistiytyy oli missä hyvänsä. Itse pidän ainakin hieman meikkejä aina mukana. Saahan siitä ainakin mukavaa iltatekemistä, toisten meikkaamista!
   -Pyyhe. Pyyhkeitä kannattaa varata mukaan ainakin yksi. Jotkut ottavat kaksikin, toisen uimista varten, toisen peseytymistä varten.
   -Petivaatteet. Pussilakana, aluslakana ja tyynyliina tai makuupussi kuuluu ottaa mukaan kotoa.
   -Rahaa/Herkkuja. Osalla leiritalleista on oma kioski, josta saa ostettua karkkia ja limua, osalla käydään kaupassa tallin läheisyydessä. Joillakin talleilla ei kuitenkaan ole kumpaakan käytäntöä, jolloin herkut kannattaa ostaa jo viimeistään matkan varrelta :)
   -Särky- ja muut lääkkeet. Jos sinulla on lääkitys, muista ottaa lääkkeesi mukaan! Särkylääkkeitä kannattaa myös varata, mikäli satut kolhimaan itseäsi leirillä.
   -Ensiaputarvikkeita. Mikäli olet erittäin varautunut onnettomuuksiin, tai olet käynyt ensiapukurssin, ei ole huono idea ottaa vaikkapa pientä ensiapulaukkua mukaan.
   -Puhelimen laturi! Asia, jota ei todellakaan kannata nykynuorten unohtaa kotiin.
   -Kamera ja sen tarvikkeet. Jos omistat kameran, kannattaa ottaa se mukaan, jotta voi tallentaa kivat leirimuistot kuvin.
   -Leirivihko. Leirivihkoon voi kirjoittaa leiristä päiväkirjaa. Sinne voi myös laittaa muistiin kavereiden nimet Facebookia varten, tai ihan muuten vain.
   -Pompuloita. Hiukset kannattaa pitää kiinni. Joillakin talleilla se on pakollista.

3# epäonni seuraa onnea

Meillä alkoi yhteistyö vihdoin toimimaan ja Daimi alko oleen toosi mukava ratsastaa. Lähdettiinkin sitten kokeilemaan koulukisoja, kummallekin kokemuksen saamiseksi ja kahteleen, että mites tyttö siellä käyttäytyykään. Luokkana meillä oli Helppo D:3 2013.

Kun päästiin kisapaikalle, olin positiivisesti yllättynyt! Hevonen oli oikein tyyni, toki vähän katseli että missäs me ollaan ja kopioi vähän multa mielentilaa kun olin aivan paniikissa. Rauhotuttiin yhessä pikkuhiljaa, kun käveltiin jonkin aikaa. Päästiinkin aika nopeeta verkkaamaan.

Verkan alettua heppa oli aivan rauhallinen, ehkä jotenkin oudon rauhallinen. Se maltto pysyä paikallaan ja käveli aivan rauhassa. Toki pari kertaa huusi kaverin perään mutta tajus, ettei mitään hätää ole. Työskentelin hetken ravissa ja käynnissä. Kokeilin jarrun ja kaasun, sekä miten ratti muuten toimii. Heppa oli hyvä. Yllättävän hyvä. Ravi ei kiirehtinyt, sen tahti oli tasaista ja kaikenkaikkiaan mukavaa ravia istua. Lopetettiinkin aika nopeaa, ettei heppa "väsyis". Olin kolmantena luokassa, joten saatiin odottaa vuoroamme hetki.

Kun vihdoin päästiin radalle, Daimi ei huomioinut pohjetta. Sitä sai oikeasti käskeä ihan kunnolla jalalla, jotta se lähti raville. Tuomarin annettua lähtömerkin ja tultuamme tervehdykseen, loppui kuunteleminen kokonaan. Heppa kyllä kuunteli mitä käskin tehdä, mutta se vain käveli. Ei auttanut tuomareiden maiskuttelu, minun maiskuttelu, eikä edes käden käyttäminen takana "raippana". Saatiinkin sitten hylky, mutta ei kyllä harmittanut. Osataanpahan varautua tällaiseen enskerralla, ja verkata vaikkapa raipan kanssa, tai opetellaan sitten ratsastamaan kannuksilla.  Saatiin kuitenkin mennä epävirallisesti rata läpi raipan kanssa ja siitä saatiinkin ihan hyvät pisteet. Prosentteja ei lappuun oltu edes kirjoitettu, kun eihän me sijoitusta oltais kuitenkaan voitu saada. Saatiin kasia, seiskaa ja kutosta. Vapaan käynnin lävistäjästä tuli -2, koska ei kuulemma ollut vapaat ohjat. Kyllä mulla ainakin videolla on vapaat ohjat? Noh, aina ei voi onnistua :D


Loppupäivän istuskelinkin Daimin selässä ilman satulaa ja kävelyttelin sitä sieltä käsin, kun se ei jaksanut häslätä niin paljoa jonkun ollessa selässä. Mulla syntykin yhtäkkiä aivan tosi syvä luottamus siihen hevoseen, ja taisin jopa ihan kiintyä siihen kunnolla <3

Ratavideolta huomasin, että ilmeisesti jännitin vielä jonkin verran. Kädet näyttää niiin jäykiltä ja kulmakin näyttää puuttuvan. Jalustimetkin olleet näemmä aika lyhyet, tai sitten se vaan näyttää siltä näillä tappijaloilla! Jospa me nyt alettais reenaan ihan tosissaan. Tarkotuksena ois alkaa käymään pari kertaa kuussa valmennuksissa/yksityistunnilla kahdestaan Tiituksen omistajan kanssa. Päästäis kehittymäänkin vähän enemmän ja kommenttia virheistä.

2# Humputtelua ilman satulaa

Eilen kävin ratsastamassa Daimilla. Menin ilman satulaa, ja yritettiin saada heppaa toimimaan paremmin istunnalla ilman ohjia. Daimi ei kuitenkaan ihan tajunnut ideaa ja otettiinkin ohjat käteen sen jälkeen kun oltiin jonkin aikaa "tapeltu". Mulla ei paljon sanottavaa tästä kerrasta ole. Länttään vaan videot teille kasaan ja katseltavaksi. Humputeltiin oikeestaan vähän koko lopputunti ja yritettiin saada laukkaa pyörimään. Mitään järkevää ei oikeen edes tapahtunut. Ratsastus ei ollut mitään priimaa tai hienon näköistä. Tipuin ravista parikertaa, pelkästään pienestä tasapainon horjahduksesta. Menin kuitenkin ensimmäistä kertaa Daimilla ilman satulaa kaikissa askellajeissa. Menin lopussa vielä tiituksella käynnissä ja ravissa vähän suuntaan ja toiseen. Huomattiin että poni puree oikeeseen ohjaan kiinni, ja esim ympyrällä kulkee pää aivan vinossa vasemmalle ja puulaa oikeaa pohjetta vastaan, vaikka käsillä mitä tekis tai olis tekemättä mitään. Poni oli  myös kamalan laiskalla päällä! Jospa se olis satulan kanssa vähän reippaampi, kun ei itelläkään tarvi kokoajan keskittyä tasapainotteluun.

1# Bring it on

Ihan ensimmäisenä postauksena uuden blogin kanssa päätin toteuttaa Blogitallin viikon blogihaasteen "Istunta-analyysi". Tästä onkin hyvä aloittaa ja palata joskus kurkkaamaan mihin päin ollaan kehitytty!

 

Kun päälle vuosi sitten lopetin aktiivisesti tunneilla ratsastamisen ja siirryin pakon alla liikuttamaan yksityisiä hevosia ja poneja, virheitä alkoi luonnollisesti kasaantua. Aina olen ajatellut, että hyvinhän minä siellä selässä keikun mutta ystäväni Neea avasi silmät lopullisesti. Pari viikkoa sitten hän tuli mukaani kun lähdin ratsastamaan Daimia ja heti alussa sain kuulla kunniani. "Jalat rennoksi äläkä käytä sitä kantapäätä!" ja "hengitä ja rentoudu!" olivat koko ajan kuulemani asiat. Eiköhän aleta pureutua minun istuntaani vähän tarkemmin!

VIRHEET:

• Keventäessäni keikahdan tosi helposti etukenoon ja jalkateräni kääntyvät sojottamaan ulospäin. Tätä ei ainakaan helpota se, että Daimin kanssa ei välttämättä saada kunnollista tahtia raviin ja sen hidastaessa keikahdan eteen ja nopeuttaessa keikahdan taakse. Enemmän vatsalihaksia käyttöön keventäessä!

Minä ja Daimi lähestymässä estettä. Huppari lihavoittaa ainakin sen 20kg.

•  Laukatessani, ja harjoitusravissa en saa jalkojani välillä millään rentoutettua niin, että jalustimet pysyisivät jaloissa. Kyse ei ole liian lyhyistä tai pitkistä jalustimista, vaan siitä, että jännitän jalkani lihakset samalla, kun työnnän itseäni vatsalihaksilla satulaan. Ravissa tämä on jo helpottanut, kiitos Neean alkeiskurssin! Tämä näkyy myös esteitä hypätessäni. Jalustimet valuvat välillä aivan väärään kohtaan jalkapohjaa. Pääsen kyllä aina yleensä hyppyyn mukaan, ellei hevonen päätä hypätä järkyttävän kaukaa tai ota töpöaskelta ennen estettä ja jos en pääsekään, se ei johdu jalustimista vaan liian hitaista reflekseistä.

Kuvassa Sarin tallin Aabra Lowland ja Minä.

•  Käsien ongelmia minulla ei niin paljoa löydy. Eniten itseäni vaivaava ongelma on se, että vasen käteni on jäykempi, jolloin minulla on vaikeampaa leikitellä kuolaimella irroitellakseni kuolainta vasemmalla kädellä, aiheuttaen sen, että yrittäessäni saatan olla kädellä liian suuriliikkeinen ja hevonen hämmentyy. Varsinkin Daimin kanssa tämä on huono tapa, joka pitäis saada korjattua, sillä tavoitteena ois saada Daimi kantamaan itseään paremmin ja tukeutumaan ohjalle, eikä se onnistu ennenkuin saan vasemmankin käden tarpeeksi rennoksi. Daimi on kuitenkin sellainen hevonen, joka kuuntelee ihan täysillä ratsastajaa! Toiseksi, jännittäessäni kyynerkulma katoaa ja olen kuin tukki siellä selässä!

vids

Minä ja Raahen ratsastuskoulun Nipa kesällä 2013

•  Katse on tosi vaikee pitää ylhäällä sileällä ratsastettaessa! Sitä hepan kaulaa kun on niin pirun kiva kattella ja huomata, että taas me törmätään toisiin! Esteillä tätä ongelmaa ei ole, sillä oon iskostanut mun päähän sen, että aina katse seuraavaa tietä, estettä tai määrättyä kohdetta päin.

"Alta pois täältä tullaan!" Minä ja Linda Lågland esteillä 23.8.2012

HYVÄT PUOLET:

• Ryhdikäs istunta. Vaikka välillä keikahdan keventäessäni eteen tai taakse, niin perusistunnassa on ylävartalon palaset oikein hyvin kohdallaan. Keskivartaloon pitäis vaan saada vielä lisää lihaksia, jotta pääsis siihen optimaaliseen tulokseen

 Minä ja Aabra keväällä tai syksyllä 2013. Kuvan laatu päätähuimaava.

• Hyvä tasapaino on pelastanut mut monelta monelta putoamiselta. Daimin säikähtäessä se saattaa pukittaa rajusti ja lähtä pinkomaan täysillä eteenpäin. Onneksi tasapaino on kehittynyt vuosien aikana niin hyväksi, että vain harvoin hevosen selästä enää putoan. EDIT. okei tipun ehkä useammin, kuin kuvittelen.....

Minä tippuneena kaverin ponin selästä syksyllä 2013. Oikea käsi ei ole jäänyt alle, ja jalat koukussa!

• Omintakeinen tippumistyyli! Sekin on auttanut mua säilymään ehjänä vaikka kentän pohjaa on tullut aikoinaan useinkin maisteltua. Käperryn ilmassa ikäänkuin kerälle, jolloin en ota kädellä, jalalla tai päällä painoa vastaan, vaan yleensä osun maahan niin, että melkein koko vartalo tömähtää siihen samaan aikaan.