1# Bring it on

Ihan ensimmäisenä postauksena uuden blogin kanssa päätin toteuttaa Blogitallin viikon blogihaasteen "Istunta-analyysi". Tästä onkin hyvä aloittaa ja palata joskus kurkkaamaan mihin päin ollaan kehitytty!

 

Kun päälle vuosi sitten lopetin aktiivisesti tunneilla ratsastamisen ja siirryin pakon alla liikuttamaan yksityisiä hevosia ja poneja, virheitä alkoi luonnollisesti kasaantua. Aina olen ajatellut, että hyvinhän minä siellä selässä keikun mutta ystäväni Neea avasi silmät lopullisesti. Pari viikkoa sitten hän tuli mukaani kun lähdin ratsastamaan Daimia ja heti alussa sain kuulla kunniani. "Jalat rennoksi äläkä käytä sitä kantapäätä!" ja "hengitä ja rentoudu!" olivat koko ajan kuulemani asiat. Eiköhän aleta pureutua minun istuntaani vähän tarkemmin!

VIRHEET:

• Keventäessäni keikahdan tosi helposti etukenoon ja jalkateräni kääntyvät sojottamaan ulospäin. Tätä ei ainakaan helpota se, että Daimin kanssa ei välttämättä saada kunnollista tahtia raviin ja sen hidastaessa keikahdan eteen ja nopeuttaessa keikahdan taakse. Enemmän vatsalihaksia käyttöön keventäessä!

Minä ja Daimi lähestymässä estettä. Huppari lihavoittaa ainakin sen 20kg.

•  Laukatessani, ja harjoitusravissa en saa jalkojani välillä millään rentoutettua niin, että jalustimet pysyisivät jaloissa. Kyse ei ole liian lyhyistä tai pitkistä jalustimista, vaan siitä, että jännitän jalkani lihakset samalla, kun työnnän itseäni vatsalihaksilla satulaan. Ravissa tämä on jo helpottanut, kiitos Neean alkeiskurssin! Tämä näkyy myös esteitä hypätessäni. Jalustimet valuvat välillä aivan väärään kohtaan jalkapohjaa. Pääsen kyllä aina yleensä hyppyyn mukaan, ellei hevonen päätä hypätä järkyttävän kaukaa tai ota töpöaskelta ennen estettä ja jos en pääsekään, se ei johdu jalustimista vaan liian hitaista reflekseistä.

Kuvassa Sarin tallin Aabra Lowland ja Minä.

•  Käsien ongelmia minulla ei niin paljoa löydy. Eniten itseäni vaivaava ongelma on se, että vasen käteni on jäykempi, jolloin minulla on vaikeampaa leikitellä kuolaimella irroitellakseni kuolainta vasemmalla kädellä, aiheuttaen sen, että yrittäessäni saatan olla kädellä liian suuriliikkeinen ja hevonen hämmentyy. Varsinkin Daimin kanssa tämä on huono tapa, joka pitäis saada korjattua, sillä tavoitteena ois saada Daimi kantamaan itseään paremmin ja tukeutumaan ohjalle, eikä se onnistu ennenkuin saan vasemmankin käden tarpeeksi rennoksi. Daimi on kuitenkin sellainen hevonen, joka kuuntelee ihan täysillä ratsastajaa! Toiseksi, jännittäessäni kyynerkulma katoaa ja olen kuin tukki siellä selässä!

vids

Minä ja Raahen ratsastuskoulun Nipa kesällä 2013

•  Katse on tosi vaikee pitää ylhäällä sileällä ratsastettaessa! Sitä hepan kaulaa kun on niin pirun kiva kattella ja huomata, että taas me törmätään toisiin! Esteillä tätä ongelmaa ei ole, sillä oon iskostanut mun päähän sen, että aina katse seuraavaa tietä, estettä tai määrättyä kohdetta päin.

"Alta pois täältä tullaan!" Minä ja Linda Lågland esteillä 23.8.2012

HYVÄT PUOLET:

• Ryhdikäs istunta. Vaikka välillä keikahdan keventäessäni eteen tai taakse, niin perusistunnassa on ylävartalon palaset oikein hyvin kohdallaan. Keskivartaloon pitäis vaan saada vielä lisää lihaksia, jotta pääsis siihen optimaaliseen tulokseen

 Minä ja Aabra keväällä tai syksyllä 2013. Kuvan laatu päätähuimaava.

• Hyvä tasapaino on pelastanut mut monelta monelta putoamiselta. Daimin säikähtäessä se saattaa pukittaa rajusti ja lähtä pinkomaan täysillä eteenpäin. Onneksi tasapaino on kehittynyt vuosien aikana niin hyväksi, että vain harvoin hevosen selästä enää putoan. EDIT. okei tipun ehkä useammin, kuin kuvittelen.....

Minä tippuneena kaverin ponin selästä syksyllä 2013. Oikea käsi ei ole jäänyt alle, ja jalat koukussa!

• Omintakeinen tippumistyyli! Sekin on auttanut mua säilymään ehjänä vaikka kentän pohjaa on tullut aikoinaan useinkin maisteltua. Käperryn ilmassa ikäänkuin kerälle, jolloin en ota kädellä, jalalla tai päällä painoa vastaan, vaan yleensä osun maahan niin, että melkein koko vartalo tömähtää siihen samaan aikaan.